Jee... Ottaa nii pali päähän ja oon parkunu taas vaihteeks tääl koton iteksen. Vaik jo päätin (eilen?) etten enää välitä muista ja alan olee itsekäs paskapää.. Ei menny nappii ei. Toisaalt hyvä mut nyt ei siltä tunnu kosk oon aivan liian herkkä ja se haittaa mun elämää. Noh mut joo.. Siis joulu. Jumalauta tämä jokavuotinen tapahtuma, jonka pitäisi (omasta mielestäni, en yleistä.) olla ihanaa aikaa ja perhejuhla muutenkin.. Oli puhetta että minä ja mieheni tehtäisiin jouluruoka meillä, äitini ja siskoni tulisivat sitte meille syömään. Sitä ennen reissattaisiin mieheni äidin luona, ja varmaan siis isänkin samalla ^^ Noh joo.. Mutta tänään kun juttelin nuoremman siskoni kanssa joulusta kun hän tuli käymään, niin särähti korvaan kun hän ei odota mitään muuta kuin että mitä kaikkea hän saa :( Siis ymmärrän alle kymmenen vuoden ikäisiltä lapsilta ja muiltakin toki innostuneen odotuksen mitä lahjoihin tulee, muttei sen pitäisi olla pääasia joulussa. Ja eihän olisi eka kerta kun tämä edellämainittu sisko alkaa raivoamaa lahjoistaan. Joten tuli sellainen olo että apua.. Noh vaihdettiin siinä sitten puheenaihetta ja käppäiltiin jonkin ajan päästä äiteelle.. Sitten oli sellainen olo että olin niin ulkopuolinen kuin olla ja voi.. Ei tästä sen enmpää, en jaksa kirjoittaa pitkälti siitä. Mutta ei ole eka kerta kun tulee näin.. Epämukava olo siellä. Lähiaikoina varsinkin. Äiteet vaivaa jokin eikä se kuuntele jos koittaa jtn puhua. Se on erittäin häiritsevää. Jos kysyn siitä niin eipä tule oikein mitään tähdentävää vastausta ja sama meno jatkuu. Tuli sitten kun sieltä lähdin niin epätoivoinen olo. Menin vessaan, laitoin yökkärin ja hain ruokaa.. Ruoka on vastaus kaikkeen. Jee. En ole tunnesyöjä, muuten vaan. :( Juttelin mieheni kanssa tästä kaikesta ja hän sanoi että laita ihmeessä heidän äidille viestiä.. Mutta siinä vaiheessa tuli ihan hirveä olo. Siis olen kamala ihminen. Siis etten ole perheeni kanssa jouluna vaikka puhe oli toinen. Mutta kun sen tietää jo, että ne käy vaan syömässä avetaan lahjat ja siinä se sitten olikin.. Sitten ollaan mieheni kanssa miun luona ja ja.. Kuollaan tylsyyteen?.. Ei kiva. Ajattelin että koitan puhua huomenna äiteelleni että suunnitelmat muuttuivat.. Ajatuskin hirvittää. Suuttuuko, loukkaantuuko vai eikö muuten vain kuuntele mitä asiaa on.. En tiär.. On vaan niin kauhee stressi ja kiire kun en ole edes siivonnut, ostanu kaikkia lahjoja jne.. Enkä leiponut.. Niin enkä edes tiedä riittäisikö rahani siihen ruokaan ja huh.. Laskeskelin ja kyllä luulen ettei kaikkeen ole varaa.. Koska ne lahjatkin on hankkimatta. :( Muttajoo.. Kaippa sitten huomenna juttelen siiitä joulusta ens alkuun äiteelle.. Sitten on vielä mein iskälle juteltava koska oisi jouluna tarkotus mennä sinne syömäänkin.. Huh, kauheeta kun saan varmaan oikeesti jonkun mahahaavan pia..