Sain äsken taas kauhean masennuspuuskan, ja itkin. Mutta onneksi mieheni istui kanssani sohvalle ja kuunteli mitä minulla oli sydämelläni. Ja hän sanoi ettei ole jättämässä minua ikinä, se helpotti :) Rakastan häntä ihan sikana. Ja sanoin siitäkin että on vaikea rakastaa toista ihmistä, kun ei voi olla varma että toinen on siinä aina. Noh nyt en aio murehtia sitä sen enempää. Olen väsynyt, sain juuri pyykit laitettua kuivumaan ja pian suihkun kautta nukkumaan. Tiedän vain sen että mieheni kainalossa olen turvassa kaikelta, jopa itseltäni! <3

Öitä ja kauniita unia :)

(Alunperin kirjoitettu: 18.elokuuta. 2013)