Mun elämä junnaa paikallaa. Mul ei oo ku yks kaveri ja sitäki nään ihan hirmu harvoin.. Eikä mul oo mitään tekemist päivisin, muutko iänikust siivoomist ja nukkumist +koneel turhaan oleiluu, wau. Mul ei oo mun miehenkää kans mitään yhteist tekemist.. Se on koko aika puhelimel tai koneel. Nytki se heräs työpäivän jälkeisilt päikkäreilt, haki ruokaa keittiöst ku sain sen sentää tehty, ni sit syömää koneen ääreen.. En tiä mut ärsyttää se, et jos kysyn et tehtäiskö jotai yhes, ni ikin en keksi mitää sellast mitä molemmat haluttais tehä. Ja se o must väärin et mun tarvii keksii kaik. :/ Miks kavereit on nii vaikee saad? Ku ois helpomp jos en jännittäis kaikkii uusii ihmisii, ni si ehkä jonkun kans puhumine vois sujuukki..