Nyt ottaa päähän ja itkin vaihteeks jee. Oon itkeny kyl eilenki ja sitä edellisen päivän.. Mul on varmaa pääs enemmä vikaa ku laki sallii, ihan semnen olo. Okei alotetaan siitä et tänään on ollut ystävänpäivä.. Ni ei oo kovin kiva olo ollu vaikka onneks ihana kaverini kävikin onneks piristämässä päivää :)! Kiitos siitä niin ^^ Mutta niin.. Mies tuli perjantaina ja ei me tehty muut ko telsuu katottii ja kahvil käytii naapuritalos mun äiteen luon.. Mun tarttis huomen taas men kauppaa.. Kai itekseni ku pikkusisko suuttu tänää, tai silt se vaikutti.. Pitkä juttu ni ei jaks tarkemmi kertoo. Mut nih.. Huomisest tulee rankka päivä ku pitää tsempat itteni sin kauppaa asti. Ajattelin et jos menisin heti aamuste. Sit ei oo paljoo ihmisii. Kai. Ja sit se et menin tyhmänä sanomaa miehel et jos mentäis kattoo yks keikka täsä yhtee kuppilaa ku o sin tulos, ja sanoin et tosiaan vaa mietein.. Ni sit tottakai se innostu eikä nyt ymmärrä miks pistän hanttii tai sillai etten haluis mennä. Mut ko eihän me käydä missää kahestaa ni ajatuski hirvittää ja ahdistaa. :( Ja sit itkin enkä vastannu sil mitää ku en ymmärrä miksei se tajuu mua yhtää.. Ku en taho mennä ku en uskalla ol ihmisten keskel.. Olin siis ihan tyhmä ku mietein "ääneen" sitä. Eikä mul oo kivoi vaatteit enkä voi meikat koska vitun tyhmät silmät ei kestä mitää ja sin kestää kävel ja perse. Ja sit se et maksaahan ne liputki aika hyvin. Vittu soikoon et palaa käpy ku oon nii vitun pässi ko jännittää joka vitun asia ihan liikaa. Tuntuu et oon koko ajan ihan yksin. En voi oikee miehellekää puhuu sillon ku se tääl on, ku se on koko ajan kännykäl ni ei siihen sit kauheest viitti väliin men. Pakkaa masentaa koko ajan vaik koitanki ol pirtee mut huh. Joo.. Mut tatuointi on hieno. Jee. Positiivista. Alkaa riepoo tääki et koko ajan joka päivä joudun miettii positiivisii juttui. Oon taas alkanu näkee hiukan enemmä harhoi ja ajattelemaan itsemurhaa eikä se ole yhtään hyvä juttu. Tiedän sen, mut toisaalta on niinkin tyhmä olo kuin että toivoisin joutuvani pehmustettuun huoneeseen. Eli ei mitään järkeä näissä mun "toivomuksissa" taas. Oon vaan ihan helvetin väsyny. Ja se, et koitappa pudottaa painoo ku toi ulos meneminen on ikuinen kompastuskivi. Enpähän pääse helpolla nii. Oi luoja soikoon miks mun piti syntyy ku tuntuu ettei mikään edelleenkään suju. Jos voisin, jättäisin facebookin, whatsappin ja kaikki huomiotta, en näkis ketää en kuulis kestää ni lakkaisinkohan lopulta olemasta? Siinäpä helvetin hyvä kysymys. Ja se vielä.. Oon ihan vitun tylsä, nii kai ku en tee mitää. Mut tuntuu ettei mun mieskää enää oikee välitä ku ei me sen kans pahemmi muuta tehä ku telsua kahtoaa jeee.. Ja se on kiva ku sil on koko ajan menoo sin tän ja lainaa rahaa et pääsee joka paikkaa mut ei mul nii välii. Tuntuu tyhmält et se käyttää muitten rahoi tost vaa.. Ku se on mul, mun siskol. sen omal siskol ja varmaa aika monel muul velkaa. Kyl tarttis edes koittaa saada raha-asiat kuntoo höh. Ja meneppä sanomaa siitä sille ni kyl tulee kauhee puolustuspuhe ja huh.. Sit se pitää mykkäkouluu vaik ei hän suuttunu. Sillee jaaha.. Joo mut kai mun tarttee men hirttää itteni. No ei, nukkumaa vaikkei taaskaan väsytä. Jos koitan huomen aamust tähdät kauppaa ni sit onki loppupäivä täynnä jotai turhaa.. Telsun kattomista kaiketi. :/ Se viä.. Et on ihan kauhee ajatus men ihmisten ilmoil tost vaa ku et oikeest käy misää, se et oot yksin koton vai se et oot täysnäises baaris on hiukan eri asia. Mut joo, ehkä mä oon täys sekopää ja kuvittelen ja liiottelen kaik. Tiä sitä sit.