Kauhja.. En oo ikinä ennen ajatellu et mun vanhemmat, jopa iskä, on saattanu ol must huolissaan. Siis ihan tosi. Muistin vast äske et oon käyny iskäl joskus yksinki ja peruin kerran sinne menon ku oli mukamas treffit ja kävikin vähän huonost. Mut siis sillon jopa soitin sil. En ikinä soita sil. Enkä muista mitä oon sen kans höpöttäny. Enkä oo varma edes siit et oonko ollu selvinpäin. Hävettää se tosiasia etten ihan oikeesti muista. Nyt tuli sellanen olo et ei olis ihme vaik se vihais mua. Oon varmaan epäonnistunu sen silmis aika pahast. Jo sen takia et on tää kakssuuntane, lopetin koulun kesken ja lisäks oon ollu muutenvaa tyhmä. Mut ehkä tää täst. Miks pitiki muistaa just ny jtn näin kamalaa ku muuten on ollu vähän parempi olo? :( Toivon tavallaa etten muista mitää muuta kosk tietän kyl et join paljo mut en ois arvannu et nuin.. No onneks oon parantanu tapani. Osittain oon myös ottanu opiks, luojan kiitos. Mut äsh. Sellasta siis.

Pitkästä aikaa ollu sellanen olo et oon yksinäinen ja haluaisin ottaa jonkun lemmikin. Näitä oloja tulee tasasen tappavin väliajoin. Jee. Mut en voi ottaa mitää ihan jo senkää takia et taidan ol vähä allergine ni perse. Haluisin vaa jonkun pienen kissan tai pupun et voisin ol sit sen "äiti" ^^ Masentaa välistäi tää ainanen haaveilu.. Eikä asiaa auta se ku katon edesmenneen koiran kuvaa ku tuos hyllyl o :( Se oli ihana. Ja sitä on ikävä. Ja perse. Meen hakee lisää teetä ja sit suihkuu ja nukkuu.. Pää pystyyn ja kohti uusia pettymyksiä. Heh :)