Nyt tuntuu et joka suunnalt potkitaa päähä.. Kävin viime torstain juttelees sil mun psykiatril.. Ja sehän meni hyvin.. Ei siis oikein.. Ku se kysy et miten mulla on menny., Ni vastasin totkai et ihan hyvin.. Vaikkei se ollu totta. Ja no se oli viiminen kerta ku nään sen ku sil alko se loma, mut voi ol myös et kokonaa vika kerta kosk kaupunki aikoo ostaa nui tilat mis mäki käyn juttelees, ni saattaa ol et ens vuon mun on paremp käyd tos lähempän eli ihan sil psykologil minkä luon oon pari kertaa käyny. Ei oikeest naurata. Ja sit, verikokeille tottakai. Ja jeesus että pelottaa ku se on jotenki niin ylivoimasen vaikeet ku sin tarttee men. Oon viit vail pyörtymist. Pakko ottaa sisko tai vaik äit mukkaa, muute en selvii. Siinäki nähää kui perseest oon. Mut hm.. Torstain tapahtu yks hyvä juttu.. Olin niin äärettömän surullinen ku tulin sielt jutteleest, et sen jälkee itkin miltei matkal kotio mut sit ku pääsin ovest sisää vollotin iha sikana. Tunnin putkee. Ja sitte olin niiiin loppu, et lähin kävelee yksin, siis YKSIN! kauppaa.. Siis minä yksin kaupassa.. Jotain niin utopistist. Sitten.. Torstai päivä eteni ja paha olo vaan kasvo kasvamistaan.. Illal olin sit jo siin pistees et sekoan ja teen jtn todella tyhmää. Eikä asiaa parantanu se, et mies oli jättäny partahöylänsä mun lavuaarin reunal. Aattelin et nonni, nyt sit viiltelen jotta olo helpottaa. Mut samal pieni ääni tako pääs et hei, sä oot luvannu ol tekemät niin enää ikinä!. Joten kävin ihan vitullist sisäst taistoo.. Sit paiskoin puhelint lattial, ei hajonnu.. Näin jälkeenpäin onneks ei. Mut sit olin miltei totaalisen sekoamisen keskel ku en voinu vessaankaa men kosk se vitun partahöylä sie, ja päätin men makkarii ja nukkumaa jotta huominen olis nopeesti lähel. Ei siit tullu mitää ku itkin niin että ahisti ja happeet oli vaikee saad, ni en voinu kuvitellakkaa meneväni maate. Siinä sitte istuin sängyllä jalat ristissä ja kauheella itsekurilla varusteltuna kirjotin miehel viestei, eikä se tainnu lainkaan tajut et mul oli ihan helvetin paha olla. Meinasin et hakkaan päätä seinään et lähtis ees taju, mut hillitsin itseni. Jumalauta mikä homma siinäki, tapella ny ittensä kans! :/ Ei niin kovin kiva. No sit alkoi päätäki särkee ja niistää piti satatuhat kertaa.. Ku itku lopus.. Sain itteni rauhallisemmaks. Ja kirjotin miehel siin sit yhä edelleen..Mut eikös se sanonu jtn mikä sai mut taas järjettömäst vollottamaan vaik koitin kuin estää. Siinä sitä sitte taas oltiin. Oisin niiiin toivonu et mun pää olis kääritty pieneen pehmoseen pumpulipalloon, sil se pään jyskyttäminen oli jtn aivan hirveet. En tiä edes kui kauan loppupeleis itkin, kauan vaan.. Siit ei meinannu tul millään loppuu. Kissaki kävi siin välil tsekkaas et mitä teen. Mul oli siis ihan oikeesti semne olo et tarvii soittaa äiteel et tulee auttaa mua ku en kestä.. Semmost oloo ei oo piiitkään aikaan tullu.. Ja viimeks ku tuli, se oli se ku romahdin totaalisest ja äit vei mut jonkun kyydil terveyskeskuksee ja sain jonkun lääkkeen.. Ja taisin joutuu siitä sitte vuodeosastol.. Ellen iha väärin muista, Mut nyt pelkäsin sitä, et jos soitan äiteel, se vie mut toho terkkarii ja jos sielt mut kiikutetaa johki, ni se ei sit oo enää mikää vuodeosasto kosk se on ajat sit lopetettu, sit ois kysees lähin eli Harjavalta.. Jee.. Ja sinne en ollu enkä ole, valmis menemää. Mut hm.. Jottei nää vastoinkäymiset viäl tähän loppuis ni mies tuli sit perjantain ja saatii sit riitaa aikaseks.. Suutuin ja vedin herneen nenää ku oltii sen ja mun siskon kans menos mein serkul kattoo leffaa, ni oltii siin tekees lähtöö, ku se nauro mua.. Siis ihan jumalaton nauru mun vaatteil.. Ja siis mul on muutenki tooosi hyvä itsetunto ja ainanen vaatekriisi, ni se ei ihan auttanu asiaa. Siis se ei oo pitkään aikaan nauranu noi kauheest.. Ja sen takia vaa ku mul oli vissiin tosi karseet vaatteet si.. Jee.. No saatii me sit sovittukki jne.. Leffa oli kauhee.. Tai huono, miten vaa.. Ja sitten.. Tänään.. Päivä alkoi juuri niinkuin olin ajatellutkin.. Ei sitten niinkun yhtään. Tää päivä on varmaan painajaista. Ainut etten tunnu heräävän vaikka kuinka nipistäisin itteeni. Muttah.. Miestä alko ahdistaan ihan sikana, en tie johtuk kissan karvoist, vai pölystä mut sit tosiaan passitin sen kotiinsa ja käymään lääkärissä jollei men ohi. Sen kaveri onneks sit haki sen, ja nyt on kuulemma jo parempi olo, onneks!. Ja hm.. Kissa meni tänään takasin mein äiteel.. Ihan vaan sen takia et se kuseksi joka paikkaa iha kiusal.. Eikä naurata yhtää. En enää ikinä ota mitään eläintä, jos mun auktoriteetti ei herranjestas riitä kissaa hoitaa.. Kaikki sanoo etten tehny mitään väärin, mut ei se siltä tunnu. En vaa jaksais mitää sur koko aika. Nii ja sit menin vitun fiksuna leikkaan iha sikana hiuksiini.. Ei juma että kaduttaa!. Ne oli vaan niiiiin suures huovutetus takkupallos (menee sekunnis semsiks ku mul on luonnonkiharat+kuivat hiukset) et oli pakko leikat hiuka.. Mut sit leikkasinki vähä enemmä. Enkä oo pessy mun pipoo viä, ni kiva men ihmiste ilmoil tämsen letin kans.. Mutta nih.. Jos joku viel menee päi vittuu, ni mun hajoo pää ihan totaalisest. Oon oikeest niin surullinen et huh. Oon kyl sit itkenykki, miltei koko ajan.. Joka päivä.. Jeeiijj.. Tääl mun kämpäs on tosi hiljasta.. Pelottaa men nukkumaan ku ei oo ketää kehräämäs.. Enkä voi silittää ketää.. :'( Vaatii hieman taas totuttelua ol ihan yksin.. Perse että ottaa päähän :(